Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

BLOGI

 

Olen Emilia Leppälä (32) ja olen vielä uusi kasvo Ponipihalla. Olen ratsastanut viitisentoista vuotta ja minulla on ollut myös oma hevosmummeli, Sutka. Tuon elämäni rakkauden kirmattua vihreämmille laitumille, on hevostelussani ollut yli viiden vuoden tauko. Hevosten lisäksi minulle erityisen rakkaita ovat koirat. Tällä hetkellä elämästäni tekevätkin yhtä ilonpitoa papillonystäväni Juhla ja Kesti.

Koulutukseltani olen eläintenhoitaja ja filosofian maisteri. Ponipihalla tehtävänäni on tutustua väkeen ja paikkoihin ja pitää tätä blogia. Toivoisin, että talli voisi olla paikka, johon jokainen voisi tulla juuri sellaisena kuin on.

Sataa, sataa ropisee: syyskuvia Ponipihalta

Lisätty 11.11.2021

Aamuinen sade on juuri ja juuri loppunut. Maa on lammikoilla ja muta maiskahtelee kenkien alla. On hyvin syksyistä, eli tässä tapauksessa harmaata, koleaa ja märkää. Hevoset tarpovat löllössä kulkiessaan tarhoissaan ja aina, kun maa vähän kuivuu, alkaa sataa uudestaan. Aiemmin oli jo muutama ihanan kirkas, kuulas ja rapsakankuiva pakkaspäivä, mutta niiden jälkeen alkoi taas sataa ja jo maahan jäänyt lumikin katosi vetenä veden sekaan.

Lue kokonaan »

Keltaisia lehtiä ja sadepisaroita: Ponipihan syystunnelmia

Lisätty 10.10.2021

Syksy on kirkkauden ja udun vaihtelua. Osa päivistä on hohtavaa, kuulasta valoa, joka saa lehdet hehkumaan keltaisina, punaisina ja kullanoransseina. Toiset päivät ovat pehmeänharmaata sadetta, joka hipsuttaa pilvistä maahan harmaana sumuna – tai sitten ryöppyää räystäiltä täytenä hyökynä. Joinain päivinä hevoset voivat nautiskella syysauringosta ja raikkaasta tuulesta sekä säpsähdellä lehtien kiitäessä tuulen mukana. Toisina päivinä ne kääntävät häntänsä kohti sadetta ja loiskuttavat vettä kulkiessaan lammikoiden lävitse.

Lue kokonaan »

Uusien kavioiden kapsetta: tervetuloa Gaia ja Calle

Lisätty 26.09.2021

Korkeajalkainen punaraudikko kerää suunsa täyteen heinää ja pureskelee innokkaasti. Syyspäivän kuulas aurinko leikkii koivujen kellastuneilla lehdillä ja saa hevosen karvan hehkumaan. Sen vieressä heinälaatikolla seisoo pörröinen, musta poni, joka jauhaa heinää keskittyneesti ja keskeytyksettä. Minun katseluni ei selvästi hetkauta sitä ollenkaan, mutta raudikko nostaa välillä päänsä ja katsoo, mitä oikein puuhaan kameroineni. Sen uteliaasti höröön nousevat korvat piirtyvät vasten syystaivasta kuin kaksi punaista liekkiä, ja ilme on utelias. Hei ihminen, mitä sinä oikein touhuat.

Lue kokonaan »

Kouluratsastusta Ponipihalla / Tuuli Mustonen

Lisätty 03.09.2021

Ponipiha tunnetaan ehkä paremmin ratsastuskoulustaan mutta siellä majoittuu myös toistakymmentä yksityishevosta. Monien oululaisten hevosihmisten tuntema valmentaja Arto-Pekka ”Artsi” Heino toimii Ponipihan yksityispuolen tallimestarina ja valmentajana. 

Lue kokonaan »

Kultakirjailua, rukin hurinaa ja kostean villan tuoksua

Lisätty 19.08.2021

Kaukaisen ukkosen ääni lyö taivaasta maahan saakka, kun työnnän pyöräni vanhasta veneestä tehdyn katoksen alle. Jyrähdyksen alta kuulen sanoja, jotka niiden rytmistä tunnistan runoksi, vaikken erotakaan niiden merkityksiä. Pisaroita putoilee harvakseltaan, viileitä aavistuksia väistyvästä sateesta. Runonsäkeitä aaltoilee minua vastaan, kun kävelen tyhjien tarhojen ohitse kohti Villa Vienan harmaita hirsimökkejä.

Lue kokonaan »

Tulossa yhteislauluja ja perinnekulttuuria

Lisätty 10.08.2021

Huomenissa Ponipihalla voi osallistua yhteislauluun ja kuunnella katedraalikuoroakin. Samaten ensi lauantaina pääsee mukaan perinnepäivään, jossa voi kuulla kansanlauluja ja runoja, sekä nähdä kaikenlaista Vienan Karjalaista kulttuuriperinnettä. Molemmat tapahtumat ovat ilmaisia ja kaikki ovat niihin tervetulleita!

Lue kokonaan »

Blogistin lomaterveiset

Lisätty 29.07.2021

Laskeva aurinko värjää taivaanrannan oranssiksi ja vaaleanpunaiseksi. On niin tyyntä, että meren liplatusta tuskin erottaa. Vesirajan hiekka on viileää varpaissa. Melkein sileää, vaikka kauempana rannalla se on kuohkeaa ja pehmeää. Matalassa vedessä juoksevat koirat ovat mustia varjoja vasten auringonlaskua. Märkinä ne ovat pelkkiä pitkiä jalkoja, isoja korvia ja sojottavia karvatuppoja. Harvinaisen hassunnäköisiä uitettuja rottia. Meri on sinistä silkkiä, samoin kuin taivas, joka on vain hieman vedenpintaa vaaleampi. Niiden välissä, aivan taivaanrannassa, on auringon maalaama nauha kultaa, oranssia ja hentoa pastellinpunaa.

Lue kokonaan »

Oisko se mulla se liinakkovarsa kengässä terävässä – kansanmusiikkia Ponipihalla

Lisätty 17.07.2021

Pehmeänpörröiset sadepilvet kerääntyvät yhteen kuin lauma harmaita lampaita. Ne heittävät viileät varjonsa ratsastuskentän ylle, ja iloinen tuuli leikkii tarhoissaan torkkuvien hevosten harjoissa. On heinäkuun viidestoista päivä ja Ponipihan kesäkahvilalla on alkamassa Entisten poikien kansanmusiikkikonsertti. Kuitenkin juuri kun väki alkaa kerääntyä kahvilalle, sade ryöpsähtää alas. Pisarat rummuttavat valkoisia pöytiä ja kastelevat tuolit ihmisten hypähdellessä suojaan terassille.

Lue kokonaan »

Unisten hevosten kesähetki

Lisätty 01.07.2021

On keskipäivä. Hevoset torkkuvat tarhoissaan. Ilma tuoksuu tuomenkukilta, tuoreelta ruoholta ja merituulelta. Moni hevosista lepuuttaa toista takajalkaansa ja onpa muutama laskeutunut pitkälleenkin auringon lämmittämään hiekkaan. Juttelen rauhallisesti samalla, kun otan kuvia aitalankkujen lomasta. Yritän olla varovainen, jotten häiritsisi kenenkään unta. Tällä kertaa se on helppoa – hevoset ovat valmiiksi niin rentoja, etteivät ne näytä välittävän mitään minun puuhistani ollenkaan.

Lue kokonaan »

Suitsukkeentuoksua tallipihalla

Lisätty 24.06.2021

Ponipihalla tapahtuu jotakin erilaista. Ratsastuskenttää vastapäätä sijaitsevan tsasounan ovi on auki. Se on hyvin pieni hirsirakennus, jonka koristeleikkaukset ja kaiverrukset ovat kuin puista pitsiä. Sen ja Villa Vienan mökkien välillä kulkee väkeä värikkäissä, karjalaisissa kansallispuvuissa. Ilmassa helähtelee iloisia ääniä ja odotusta.

Lue kokonaan »