Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

BLOGI

 

Olen Emilia Leppälä (32) ja olen vielä uusi kasvo Ponipihalla. Olen ratsastanut viitisentoista vuotta ja minulla on ollut myös oma hevosmummeli, Sutka. Tuon elämäni rakkauden kirmattua vihreämmille laitumille, on hevostelussani ollut yli viiden vuoden tauko. Hevosten lisäksi minulle erityisen rakkaita ovat koirat. Tällä hetkellä elämästäni tekevätkin yhtä ilonpitoa papillonystäväni Juhla ja Kesti.

Koulutukseltani olen eläintenhoitaja ja filosofian maisteri. Ponipihalla tehtävänäni on tutustua väkeen ja paikkoihin ja pitää tätä blogia. Toivoisin, että talli voisi olla paikka, johon jokainen voisi tulla juuri sellaisena kuin on.

Kouluratsastusta Ponipihalla / Tuuli Mustonen

Lisätty 03.09.2021

Ponipiha tunnetaan ehkä paremmin ratsastuskoulustaan mutta siellä majoittuu myös toistakymmentä yksityishevosta. Monien oululaisten hevosihmisten tuntema valmentaja Arto-Pekka ”Artsi” Heino toimii Ponipihan yksityispuolen tallimestarina ja valmentajana. 

Lue kokonaan »

Kultakirjailua, rukin hurinaa ja kostean villan tuoksua

Lisätty 19.08.2021

Kaukaisen ukkosen ääni lyö taivaasta maahan saakka, kun työnnän pyöräni vanhasta veneestä tehdyn katoksen alle. Jyrähdyksen alta kuulen sanoja, jotka niiden rytmistä tunnistan runoksi, vaikken erotakaan niiden merkityksiä. Pisaroita putoilee harvakseltaan, viileitä aavistuksia väistyvästä sateesta. Runonsäkeitä aaltoilee minua vastaan, kun kävelen tyhjien tarhojen ohitse kohti Villa Vienan harmaita hirsimökkejä.

Lue kokonaan »

Tulossa yhteislauluja ja perinnekulttuuria

Lisätty 10.08.2021

Huomenissa Ponipihalla voi osallistua yhteislauluun ja kuunnella katedraalikuoroakin. Samaten ensi lauantaina pääsee mukaan perinnepäivään, jossa voi kuulla kansanlauluja ja runoja, sekä nähdä kaikenlaista Vienan Karjalaista kulttuuriperinnettä. Molemmat tapahtumat ovat ilmaisia ja kaikki ovat niihin tervetulleita!

Lue kokonaan »

Blogistin lomaterveiset

Lisätty 29.07.2021

Laskeva aurinko värjää taivaanrannan oranssiksi ja vaaleanpunaiseksi. On niin tyyntä, että meren liplatusta tuskin erottaa. Vesirajan hiekka on viileää varpaissa. Melkein sileää, vaikka kauempana rannalla se on kuohkeaa ja pehmeää. Matalassa vedessä juoksevat koirat ovat mustia varjoja vasten auringonlaskua. Märkinä ne ovat pelkkiä pitkiä jalkoja, isoja korvia ja sojottavia karvatuppoja. Harvinaisen hassunnäköisiä uitettuja rottia. Meri on sinistä silkkiä, samoin kuin taivas, joka on vain hieman vedenpintaa vaaleampi. Niiden välissä, aivan taivaanrannassa, on auringon maalaama nauha kultaa, oranssia ja hentoa pastellinpunaa.

Lue kokonaan »

Oisko se mulla se liinakkovarsa kengässä terävässä – kansanmusiikkia Ponipihalla

Lisätty 17.07.2021

Pehmeänpörröiset sadepilvet kerääntyvät yhteen kuin lauma harmaita lampaita. Ne heittävät viileät varjonsa ratsastuskentän ylle, ja iloinen tuuli leikkii tarhoissaan torkkuvien hevosten harjoissa. On heinäkuun viidestoista päivä ja Ponipihan kesäkahvilalla on alkamassa Entisten poikien kansanmusiikkikonsertti. Kuitenkin juuri kun väki alkaa kerääntyä kahvilalle, sade ryöpsähtää alas. Pisarat rummuttavat valkoisia pöytiä ja kastelevat tuolit ihmisten hypähdellessä suojaan terassille.

Lue kokonaan »

Unisten hevosten kesähetki

Lisätty 01.07.2021

On keskipäivä. Hevoset torkkuvat tarhoissaan. Ilma tuoksuu tuomenkukilta, tuoreelta ruoholta ja merituulelta. Moni hevosista lepuuttaa toista takajalkaansa ja onpa muutama laskeutunut pitkälleenkin auringon lämmittämään hiekkaan. Juttelen rauhallisesti samalla, kun otan kuvia aitalankkujen lomasta. Yritän olla varovainen, jotten häiritsisi kenenkään unta. Tällä kertaa se on helppoa – hevoset ovat valmiiksi niin rentoja, etteivät ne näytä välittävän mitään minun puuhistani ollenkaan.

Lue kokonaan »

Suitsukkeentuoksua tallipihalla

Lisätty 24.06.2021

Ponipihalla tapahtuu jotakin erilaista. Ratsastuskenttää vastapäätä sijaitsevan tsasounan ovi on auki. Se on hyvin pieni hirsirakennus, jonka koristeleikkaukset ja kaiverrukset ovat kuin puista pitsiä. Sen ja Villa Vienan mökkien välillä kulkee väkeä värikkäissä, karjalaisissa kansallispuvuissa. Ilmassa helähtelee iloisia ääniä ja odotusta.

Lue kokonaan »

Hetki tallissa

Lisätty 07.06.2021

Kolmas ratsastustuntini on juuri loppunut. Olen onnellinen, väsynyt ja hikinen, mutta Manta vieressäni näyttää yhtä pirteältä kuin aloittaessammekin. Se ei ole jatkamassa seuraavalle tunnille, eli saan viedä sen talliin. Jalustimissa on kierteet, joten nostan ne ristiin Mantan selän ylitse aikomuksenani purkaa kierteet vasta tallissa. Löysään satulavyötä ja rapsutan Mantan harjamartoa. Se laskee päänsä lähemmäs ja hieroo nenäpiitään kylkeäni vasten. Ihana hevonen.

Lue kokonaan »

Vauhdikkaat askeleet, valkoinen tähti ja pörröinen harja

Lisätty 02.06.2021

Edellisestä ratsastustunnistani on aikaa melkein kuukauden verran, kun pyöräilen tallin pihaan. Minua jännittää taas. Mahanpohjaa pistelee ja koko päivän on ollut hassu, levoton olo. Ainakin sää on taas puolellani – aurinko on lämmin ja ilta kaunis. Tällä kertaa ponikoululaiset ovat vasta lähdössä pihasta, kun tulen kentän laidalle. Linnut laulavat ja ilma on aivan täydellinen ulkona ratsastamiselle.

Lue kokonaan »

Suuren urheilujuhlan tuntua

Lisätty 25.05.2021

Ponit ravaavat verryttelyssä jouhet hulmuten ja kaviot kentän pintaa takoen. Niiden jäljessä nousee hienonhienoa pölyä, kuin utua. Ne kulkevat vielä uralla, mutta kohta niitä odottaa matalista ristikoista muodostuva esterata. Ratsastajien ilmeet ovat päättäväisiä, jännittyneitä ja innokkaita. Pysähdyn aidanviereen ja kaivan kameran esiin. Ilmassa leijuva odotus tarttuu minuunkin.

Lue kokonaan »