Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Allu, sinä turvallinen hevonen

Lisätty 26.04.2021

Hämärä kietoutuu tallipihan ympärille. Seison pienen, lämpimänkeltaisen Aino-tallin ovella ja katselen juuri maastosta tulleita ponikoululaisia. Sisällä tallissa on tussitaulu, jolle on kirjoitettu kaikkien päivän tuntilaisten nimet. Sieltä nämäkin lapset ovat nähneet, minkä ponin kukakin heistä saa ratsukseen. Ja sieltä minäkin olen löytänyt oman nimeni – ja nimeni perästä toisen nimen, Allun.

Sisuskaluni ovat jännityksestä sykkyrällä. En ole ratsastanut kertaakaan sitten vanhan suomenhevoseni Sutkan kuoleman. Se tapahtui melkein kuusi vuotta sitten, kesällä 2015. Tosiasiassa tauko on vielä pidempi, sillä viimeisenä vuotenaan mummohevosella ratsastettiin enää äärimmäisen vähän, ehkei kertaakaan. Niin. Sutkan kanssa en koskaan pelännyt mitään, mutta nyt jännitän niin, että tuskin saan henkeä.

 

Sutka kevättalvella ehkä vuonna 2010 tai 2011. Tämän mummelin kanssa uskalsin mitä vain <3Sutka kevättalvella ehkä vuonna 2010 tai 2011. Tämän mummelin kanssa uskalsin mitä vain <3

 

Yksi pihalle kerääntyneistä lapsista osoittaa kaverilleen kirjavahäntäistä ponia ja sanoo: ”Zorro on kyllä tosi turvallinen, mutta kuka on sinusta kaikkein turvallisin?”

”Allu”, hänen ystävänsä vastaa empimättä. ”Allu tietysti.”

Minua melkein naurattaa. Vai sellainen on Allu, jonka nimi lukee oman nimeni perässä. No, turvallinen sopii minulle juuri nyt oikein hyvin.

Aurinko on katoamassa kokonaan mailleen, mutta minun iltani on vasta aluillaan.

 

En päässyt harjaamaan Allua, koska se oli jo tunnilla kun tulin. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.En päässyt harjaamaan Allua, koska se oli jo tunnilla kun tulin. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.

 

Sisällä maneesissa kaikki hevoset ovat pitkäjalkaisia ja valtavan korkeita. Yritän arvata, kuka niistä on Allu, mutten onnistu. Pihalla näkemiini ponikoululaisten ratsuihin verrattuna pieninkin niistä on joka tapauksessa vuorenkorkuinen. Minua jännittää taas. Sutkakin oli pieni kuin poni – sen säkä oli vain 146 senttiä – enkä muista, milloin olisin ratsastanut oikeasti hevosen kokoisella hevosella.

Kun ratsukot tulevat kaartoon kentän keskelle, minulle osoitetaan Allu. Se on ruunikko, jolla on lyhyt sukka oikeassa takajalassa, ohut harja sekä ystävälliset silmät. Kuten jo kaukaa näin, se on myös iso. Niin iso, että hädin tuskin pääsen sen selkään, vaikka kiipeän sinne jakkaralta. Jalustinten pituuden osaan sentään vielä mitata käsivarteni avulla.

 

Maneesissa oli kameralleni vähän liian hämärää. Halusin silti laittaa mukaan ensimmäisen kuvani Allusta. : 3Maneesissa oli kameralleni vähän liian hämärää. Halusin silti laittaa mukaan ensimmäisen kuvani Allusta. : 3

 

Ratsastustunti menee kuin unessa. Allun käynti on mukavaa keinutusta ja se pysähtyy melkein pelkällä istunnalla ja hengityksellä. Se tuntuu ihanalta ja tuo mieleeni Sutkan. Ravi sen sijaan on aluksi hirveää täryytystä ja hölskytystä, jossa tuskin pysyn mukana. Vasta pikkuhiljaa jäykkä kehoni muistaa, miten sen tahdissa istuttiin, ja löytää oikean rytmin. Etuosakäännösten tekeminen on vaikeaa – tuskin saan mieleeni, mitä ne ovat – mutta opettaja neuvoo minua, eikä se olekaan enää niin mahdotonta. Kehoni muistaa asioita, joita mieleni on unohtanut.

Laukka tuntuu suurelta ja rytmikkäältä. Pelottavalta ja ihanalta samaan aikaan. Muutaman kerran Allu vetäisee vauhdissa päänsä alas sellaisella voimalla, että ohjat lipeävät puuvillahanskojeni lävitse ja kiidämme vauhdilla päin vastaantulevaa hevosliikennettä. Säikähdän. Kestää hetken, ennen kuin uskallan yrittää uudestaan, ja vaaditaan vielä pari yritystä, ennen kuin onnistun kunnolla. Milloin minusta tuli tällainen arkajalka?

 

Allun ystävällinen höristelyilmeAllun ystävällinen höristelyilme 

Säikähdyksen mentyä ohitse laukka löytyy taas ja Allun pääkin pysyy jälleen ylhäällä. Pääty-ympyrällä Allu asettuu kauniisti, myötää kädelleni ja kulkee pehmein, rullaavin askelin. Hetken kaikki tuntuu juuri oikealta ja äärimmäisen tutulta. Laukan rytmi resonoi minussa. En ehkä tiennyt sitä itsekään, mutta olen kaivannut tätä tunnetta. Tässä hetkessä kaikki on oikein ja kohdallaan.

 

Allu ja muut hevoset tallissa tunnin jälkeen.Allu ja muut hevoset tallissa tunnin jälkeen.

 

Tunnin jälkeen silittelen Allun kevyesti hionnutta talvikarvaa, avaan turpahihnan, löysään satulavyön, ja nostan jalustimet. En tiedä, missä Allun karsina on, mutta talutan sen ulos maneesista edellisen hevosen perässä. Hevosjono johdattaa meidät pieneen, punaiseen talliin, jonka karsinoiden puisissa laidoissa on kauniit koristenupit. Allu vie minut oikopäätä omaan karsinaansa ja työntää turpansa odottaviin iltakauroihin. Nostan satulan sen selästä ja puikautan suitset korvien ylitse.

Kiitos, Allu, sinä turvallinen hevonen.

 

Kiitos, Allu!Kiitos, Allu!

 

P.S. Kaikissa tämän postauksen kuvissa on omat kuvatekstit. Ne näkyvät tietokoneella, jos hiiren vie kuvan päälle. Puhelimella ne tulevat esiin, jos kuvaa tökkää sormella : )

 

Tunnin jälkeen pesin kuolaimet ja laitoin satulan paikoilleen.Tunnin jälkeen pesin kuolaimet ja laitoin satulan paikoilleen.

 

P.P.S. Tämä on vähän noloa, mutta mennessäni eilen uudelle tunnille tajusin, että olen aiemmin kuvannut väärää hevosta ja julkaissut kuvat tässä blogipostauksessa. Ensimmäisen tuntini jälkeen toin siis Allun karsinaan, riisuin sen ja kävin pesemässä kuolaimet toisessa tallissa. Vasta sen jälkeen kävin ottamassa kuvan - mutten Allusta, vaan Allun seinänaapurista, Mantasta. En tiedä, miten onnistuin erehtymään niin pahasti, sillä Allu ja Manta eivät ole edes erityisen samannäköisiä, kun Mantalla on tähti ja Allulla ei ": D Myöhemmin, kun tulin tallille kuvaamaan, etsin Alluksi kuvittelemani hevosen Mantasta ottamani kuvan perusteella ja niinpä päädyin kuvaamaan uudestaan Mantaa. Hassua kyllä, seuraavalle ratsastustunnilleni sainkin sitten juuri Mantan ja tajusin, miten olin hölmöillyt. Joka tapauksessa otin toisen tuntini päätteeksi uudet kuvat myös Allusta ja vaihdoin ne tähän postaukseen. Mantan kuvia pääsette varmasti näkemään lisää jossakin tulevassa postauksessa. Joka tapauksessa molemmat hevoset olivat minulle todella kilttejä ja ihania. Kiitokset niille kummallekin <3

 

Tässä kuvassa etualalla on Manta tähtipiirtoineen, sen takana seuraavassa karsinassa on Allu. Tässä kuvassa etualalla on Manta tähtipiirtoineen, sen takana seuraavassa karsinassa on Allu.