Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Keltaisia lehtiä ja sadepisaroita: Ponipihan syystunnelmia

Lisätty 10.10.2021

Syksy on kirkkauden ja udun vaihtelua. Osa päivistä on hohtavaa, kuulasta valoa, joka saa lehdet hehkumaan keltaisina, punaisina ja kullanoransseina. Toiset päivät ovat pehmeänharmaata sadetta, joka hipsuttaa pilvistä maahan harmaana sumuna – tai sitten ryöppyää räystäiltä täytenä hyökynä. Joinain päivinä hevoset voivat nautiskella syysauringosta ja raikkaasta tuulesta sekä säpsähdellä lehtien kiitäessä tuulen mukana. Toisina päivinä ne kääntävät häntänsä kohti sadetta ja loiskuttavat vettä kulkiessaan lammikoiden lävitse.

En ole varma tämän kaverin nimestä, mutta se oli valtavan ystävällinen ja poseerasi niin hienosti, että oli vaikea valita, mitä kuvia käyttäisi. Hyviä olisi ollut niin monta! : DEn ole varma tämän kaverin nimestä, mutta se oli valtavan ystävällinen ja poseerasi niin hienosti, että oli vaikea valita, mitä kuvia käyttäisi. Hyviä olisi ollut niin monta! : D

 

Tässä vielä toinen kuva samasta kaunokaisesta : )Tässä vielä toinen kuva samasta kaunokaisesta : ) 

Käydessäni tallilla ottamassa ensimmäisiä syyskuvia, oli tuollainen valoisa, hohtava päivä, jona taivas hohti sinisenä. Koivunlehdet eivät vielä olleet ehtineet muuttua kunnolla keltaisiksi, mutta ilma oli raikas ja syksyinen. Hevoset tarhoissaan tuntuivat nauttivan kauniista päivästä yhtä paljon kuin minäkin, ja oli mukavaa käyskennellä katselemassa niitä. Useimmat kävivät uteliaina katselemassa takaisin, kun tulin niiden luo ja monet jäivät tarkkailemaan puuhiani pidemmäksikin aikaa. Sydämeni läikähti kun näin, miten Manta ja viereisen tarhan hevonen rapsuttelivat toisiaan aidan ylitse ja näyttivät onnellisilta.

 

Kun kävin tallilla ihan syyskuun alussa, Villa Vienan vieressä olevat pensaat kukkivat yhä.Kun kävin tallilla ihan syyskuun alussa, Villa Vienan vieressä olevat pensaat kukkivat yhä.

 

Seuraavalla kerralla kun tulin, ruska oli jo värjännyt puut, mutta sää oli taas kaunis ja pilvetön. Syyspäivä parhaimmillaan. Kentällä pidettiin tuntia, kuulin ratsastuksenopettajan äänen ja kavioiden pehmeän kuminan. Hiljainen tuuli vaelteli tarhojen välissä ja pyöritteli pudonneita lehtiä. Kun tunti vaihtui, näin hevosjonon siirtyvän Aino-tallilta yhtenä tasaisesti kopsuttelevana letkana, joka sai kuvaamani hevoset nostamaan päitään ja höristämään korviaan.

 

Niin suloinen katse!Niin suloinen katse!

 Heinähetki Aino-tallin edessä.Heinähetki Aino-tallin edessä.

 

Kun taas tulin, oli märkää ja tihkuista, muttei silti satanut niin paljon, että se olisi näyttänyt vaivaavan hevosia. Ne olivat juuri päiväheinillään, eikä harmaa päivä näyttänyt niitä harmittavan. Jos tuntia pidettiin, se oli varmastikin maneesissa, suojassa hitaasti yltyvältä sateelta. Tarhat näyttivät ainakin vielä silloin kuitenkin melko kuivilta, eivätkä polut niiden välissäkään olleet häiritsevän märkiä.

 

Tässä taitaa olla päiväheinillään Nuksu. Jotenkin itse pidän tämän kuvan väreistä tosi paljon : 3Tässä taitaa olla päiväheinillään Nuksu. Jotenkin itse pidän tämän kuvan väreistä tosi paljon : 3

 

Heinän syönnin välillä pitää ottaa vesihörppy.Heinän syönnin välillä pitää ottaa vesihörppy.

 

Näin myös uusia hevosia, Gaiaa ja Callea, jotka viimeisimmällä, sateisella käynnilläni olivat vierekkäisissä tarhoissa Aino-tallin takana. Gaian kavereina olivat kavereinaan Teddy ja Likka, mutta Calle oli omassa tarhassaan yksin. Minun tullessani Calle vaikutti hyvin seuralliselta, halusi nuuhkia ja olisi mielellään työntänyt turpansa aivan kameraani kiinni. Annoin sen haistella kasvojani ja silittelin sen kaulaa, kun se niin selvästi nautti huomiostani. Nyt huomasin myös, että Callen otsatukka on suloisesti vähän kiharalla. Melkein kaikissa siitä ottamissani kuvissa se katsoo suoraan kameraan korvat hörössä ja näyttää valtavan suloiselta.

 

Calle, jonka taustalla näkyvät Gaia ja Likka.Calle, jonka taustalla näkyvät Gaia ja Likka.

 

Calle oli puuhistani kiinnostunut ja hyvin huomionkipeä.Calle oli puuhistani kiinnostunut ja hyvin huomionkipeä.

 

Gaia ja Likka sen sijaan nauttivat heinistään, eivätkä juuri malttaneet nostaa katsettaan niistä – tosin Likka ujutti kaulansa aidan välistä ja söi myös sen toiselle puolelle pudonneita korsia. Teddyn nimi luki tarhan portilla, mutta se oli kaiketi tunnilla, sillä sitä ei näkynyt. Kerran Gaiakin nosti päätään ja katseli minua ystävällisesti tummilla silmillään niin pitkään, että sain siitä mielestäni kauniin kuvan.

 

Gaia poseeraa : )Gaia poseeraa : )

 

Pitävätköhän hevoset syksystä? Ihana vihreä ruoho kellastuu, kuivuu ja katoaa lopulta kokonaan, mutta ehkä viileä, raikas ilma on niiden mieleen? Takana ovat kesän raskaat helteet ja kuumat päivät, eikä hyttysiä tai mäkäriäkään enää ole kiusana. Toisaalta, varmaan sade on niistäkin joskus ikävää, eikä ehkä jatkuva loimen alle kääriytyminenkään ole niin kivaa. Mietin, miltä valon väheneminen niistä tuntuu – eihän se varmaan mukavaa ole, mutta toisaalta hevoset kuitenkin näkevät hämärässä paljon ihmisiä paremmin, joten ei se taida haitata niitä niin paljon kuin meitä.

 

Keltaisi lehtiä heinähetken yllä.Keltaisi lehtiä heinähetken yllä.

 

Mistä sinä pidät syyspäivissä? Itselleni erityisen rakkaita ovat sekä kuulaat, valoisat päivät – minusta vuoden kauneimmat – että rauhalliset illat, joina voi käpertyä lukemaan tai kirjoittamaan kaikessa rauhassa, sateen ropistessa ikkunaan ja teemukin höyrytessä vieressä.

 

Calle sanoo "hei" : DCalle sanoo "hei" : D