Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kun viserrys täyttää ilman

Lisätty 03.05.2021

On kirkas kevätpäivä. Linnut sirkuttavat, aurinko lämmittää kasvojani ja maa maiskahtelee askeleideni alla. Sulamisvesi juoksee puroina kerääntyen lätäköiksi tarhojen väliin. Etsin pyörälleni paikan, jossa se ei ole kenenkään tiellä, ja kuljen katselemassa hevosia. Matkallani rantatietä myöten kuulin jo joutsenten ja lokkien huutelevan jäästä vapautuneessa meressä. Kohta kevät täyttää hevosten haaveet ja puskee esiin ensimmäiset vihreät korret.

Ponipihan sisäänkäynti. Kyltti osoittaa maneesille ja Aino-tallille.Ponipihan sisäänkäynti. Kyltti osoittaa maneesille ja Aino-tallille.

 

Joku ratsastaa kentällä kauniilla, suklaanruskealla hevosella. Sen pitkät jalat liikkuvat lennokkain askelin. Suurin osa kentästä on jo niin kuivaa, että hevosen jokainen askel nostattaa ilmaan pikkuisen kuparinvärisen pölypilven. Linnunlaulussa tanssahteleva ratsukko saa kaiken näyttämään helpolta ja hyväntuuliselta.

 

Maneesin ja sen edustalla oleva ratsastuskenttäManeesin ja sen edustalla oleva ratsastuskenttä

 

Kuljen tarhojen välissä juttelemassa hevosille. Selitän niille, että tarvitsen kuvia blogia varten ja pahoittelen, kun häiritsen niiden ruokarauhaa. Heinät on selvästi jaettu vastikään, sillä lähes jokaisella hevosella on turpa tiiviisti heinäkaukalossa.  Höpötyksestäni hevoset ymmärtävät varmaankin vain sen sävyn, mutta silti ne nostavat päänsä ja höristävät korviaan ystävällisesti, kun lähestyn.

 

Kaksi uteliasta kaveria ihmettelee tekemisiäni.Kaksi uteliasta kaveria ihmettelee tekemisiäni.

 

Harmittelen, etten tajunnut laittaa kumisaappaita. Ne olisivat tulleet tarpeeseen, sillä sulava lumi on tehnyt maasta mutaista. Osa hevosista keskeyttää syömisensä ihmetelläkseen miten hypin kuivasta kohdasta toiseen erityisen märällä alueella. Aurinko ylläni on hyvin lämmin ja hyvin kirkas. Ilma on linnunlaulusta sakea.

 

Aino-talliAino-talli

 

Näkymä Aino-tallin sisäpuolelta.Näkymä Aino-tallin sisäpuolelta.

 

Käyn kuvaamassa myös sisällä keltaisessa Aino-tallissa ja punaisessa Pukkilassa. Sisällä on yllättävän hämärää kirkkaan auringonpaisteen jälkeen. Aino-tallin kattolamput ovat kauniita, kuin vanhanaikaisia lyhtyjä. Tavarat ovat siististi paikoillaan ja monet niistä on nimikoitu hevosten mukaan. Hetkeksi katseeni tarttuu suloiseen, pörröiseen riimunvarteen Zorro-ponin ovessa.

 

Pukkilan porttiPukkilan portti

 

Pukkila-talliPukkila-talli

 

Kaikki karsinat näyttävät tilavilta ja valoisilta. Pukkila-tallissa hevoset pystyvät myös katselemaan käytävälle karsinoidensa ovien ylitse. Monet voivat myös rapsutella vieruskavereitaan, sillä väliseinissä ei siellä ole kaltereita. Juuri nyt sisällä ei kuitenkaan ole ketään, vaan hevoset ovat ulkona nauttimassa heinistä ja kevätsäästä.

 

Näkymä Pukkila-tallin sisäpuolelta.Näkymä Pukkila-tallin sisäpuolelta.

 

Tapio-yksityistallia ihailen vielä vain ulkoapäin. Se on suuri, punainen rakennus, jonka ikkunanpielet, ovet ja ovien hevosveistokset ovat siniharmaat. Pariovien molemmin puolin seinästä astuvat esiin puiset, luonnollista kokoaan isommat hevoset. Kummankin toinen etujalka on ylväästi koholla ja niska kauniilla kaarella. Hevosista on kuitenkin esillä vain pää, rinta ja kohotettu etunen. Loppuosa katoaa seinän sisään. Yhtä kaikki ne ovat vaikuttava ilmestys.

 

Yksityistalli TapioYksityistalli Tapio

 

Kiertelen vielä hetken katselemassa hevosia. Etenkin eräs utelias, vaaleanpunanenäinen ruunikko on minusta hyvin kiinnostunut. Sydämeni läikähtää, kun sen suloinen täpläturpa hamuilee suuntaani.

Tuntuu hyvältä olla täällä.

 

Ystävällinen, täplänenäinen hevonenYstävällinen, täplänenäinen hevonen

 

P.S. Nämä postaukset tulevat tallikäynteihini verraten vähän jälkijunassa, joten tästäkin tallivierailusta on kohta kaksi viikkoa aikaa ja kevät on siinä välissä kiitänyt taas pidemmälle. Kohtahan kasvaa jo ruoho! : )