Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Oisko se mulla se liinakkovarsa kengässä terävässä – kansanmusiikkia Ponipihalla

Lisätty 17.07.2021

Pehmeänpörröiset sadepilvet kerääntyvät yhteen kuin lauma harmaita lampaita. Ne heittävät viileät varjonsa ratsastuskentän ylle, ja iloinen tuuli leikkii tarhoissaan torkkuvien hevosten harjoissa. On heinäkuun viidestoista päivä ja Ponipihan kesäkahvilalla on alkamassa Entisten poikien kansanmusiikkikonsertti. Kuitenkin juuri kun väki alkaa kerääntyä kahvilalle, sade ryöpsähtää alas. Pisarat rummuttavat valkoisia pöytiä ja kastelevat tuolit ihmisten hypähdellessä suojaan terassille.

Ponipihalla järjestetään kaikenlaisia musiikkitapahtumia pitkin kesää.Ponipihalla järjestetään kaikenlaisia musiikkitapahtumia pitkin kesää.

 

Ympärilläni väki alkaa jo suunnitella siirtymistä Loimu-grillikatokseen, kun sade lakkaa yhtä nopeasti kuin alkoikin. Pian aurinkokin taas kurkistaa pilvien lomasta. Enää ei tarvitse kuin pyyhkiä istuimet ja kas, konsertti voi alkaa. Tosin varaudumme kyllä edelleen siirtymään pelimannikulkueena Loimulle, jos sade alkaa uudestaan, sillä herkät soittimet eivät kestä vettä. Aurinko on kuitenkin tullut esiin, ja vaikka pilvet ovat harmaita, eivät ne enää näytä pullistelevan pisaroista.

 

Kukkia kesäkahvilan pöydällä. Taustalla näkyy hevosenkenkä, joka on ripustettu oikeinpäin, jottei onni valu siitä ulos.Kukkia kesäkahvilan pöydällä. Taustalla näkyy hevosenkenkä, joka on ripustettu oikeinpäin, jottei onni valu siitä ulos.

 

Ei aikaakaan, kun tallipihan yllä alkaa jo leijailla kutsuvia säveliä. Entiset pojat -yhtye koostuu viulua soittavasta Osmo Hakosalosta ja Sami Paavolasta kitaroineen. Yleisö – meitä on suunnilleen viisitoista – asettuu pienten pöytien äärelle kuuntelemaan ja siemailemaan kahvia. Kentällä ratsastustunti jatkuu keskeytymättä. Hevoset ovat varmasti kuulleet musiikkia ennenkin, sillä ne eivät näytä olevan siitä moksiskaan.

 

Entisissä pojissa Osmo Hakosalo soittaa viulua ja Sami Paavola kitaraa.Entisissä pojissa Osmo Hakosalo soittaa viulua ja Sami Paavola kitaraa.

 

Viimepäivien helle on hieman hellittänyt, mutta on edelleen lämmintä. Istun pitkällä puupenkillä, jolle levitetty räsymattopäällinen on vain hieman kostea. Musiikin tunnelma on yhtä rennon kesäinen kuin tämä valoisa, tuoksuva ilta, vaikka ensimmäisessä laulussa ajetaankin jäätyneen järven ylitse ”terävässä kengässä” olevalla varsalla.

 

Tämä komea, valkoinen kaveri katseli muiden hevosten lähtöä tunnille. Musiikki sen sijaan ei näyttänyt tarhoissaan olevia hevosia hetkauttavan.Tämä komea, valkoinen kaveri katseli muiden hevosten lähtöä tunnille. Musiikki sen sijaan ei näyttänyt tarhoissaan olevia hevosia hetkauttavan.

 

Useimmat kappaleet perustuvat vanhoihin kansanlauluihin eripuolelta Suomea, Etelä-Pohjanmaalta Tornionjokilaaksoon. Suurin osa niistä kertoo jonkinlaisen tarinan. Esimerkiksi eräässä kuvataan nuoren morsiamen haikeutta, kun tämä joutuu jättämään kotinsa ja sukunsa muuttaessaan miehensä taloon, kun taas toisessa kerrotaan suomalaisista, jotka aikanaan muuttivat Amerikkaan etsimään onneaan ja kolmannessa on samantapainen tarina muutosta Ruotsiin paremman elämän toivossa. Tänä iltana laulut ovat tarinoita arjesta, ihmisistä ja historiasta. Tarinoita liinakkovarsoista ja hokkikengistä.

 

Osmo Hakosalo ja Sami Paavola soittamassa kesäkahvilan edessä.Osmo Hakosalo ja Sami Paavola soittamassa kesäkahvilan edessä.

 

Jossakin vaiheessa kentällä pidetty ratsastustunti loppuu ja hevoset talutetaan letkana kesäkahvilan ohitse. Niiden korvat kääntyilevät ja päät kohoavat uteliaasti, kun ne ohittavat muusikot. Joku niistä taitaa pysähtyä katselemaankin, ennen kuin taluttaja hoputtaa sen toisten perään. Samoihin aikoihin myös Aino-tallin edessä olevaan tarhaan on tuotu hevonen, jota juoksutetaan liinassa. Sekin on utelias musiikin suhteen, ja pysähtyisi mielellään ihmettelemään meitä aina kulkiessaan kierroksellaan kesäkahvilan ohitse.

 

Kesäkahvilan tarjoilut oli aseteltu ulkona olevalle pöydälle, jonka ääressä myös ratsastustuntilaiset kävivät maksamassa tuntinsa.Kesäkahvilan tarjoilut oli aseteltu ulkona olevalle pöydälle, jonka ääressä myös ratsastustuntilaiset kävivät maksamassa tuntinsa.

 

Kavioiden kopse ja satunnaiset hirnahdukset sekoittuvat viimeisen kappaleen säveliin.Taputusten vaiettua ihmiset puhkeavat juttelemaan ja nousevat jaloittelemaan. Tallipihan ylle kerääntyvät pilvet näyttävät taas tummemmilta, aivan kuin ne olisivat vedestä pullollaan. Enää se ei  kuitenkaan haittaa. Päinvastoin sade tekisi hyvää kuivalle maalle ja janoisille kasveille.

Hyppään sinisen pyörähummani selkään ja karautan kohti kotia, ennen kuin pilvet ehtivät avata pisaraiset arkkunsa uudelleen.

 

Tarhan aidassa olevan nimilapun mukaan tämä kesäkahvilalle päin katseleva kaveri on nimeltään Vekkuli.Tarhan aidassa olevan nimilapun mukaan tämä kesäkahvilalle päin katseleva kaveri on nimeltään Vekkuli.