Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

BLOGI

 

Olen Emilia Leppälä (32) ja olen vielä uusi kasvo Ponipihalla. Olen ratsastanut viitisentoista vuotta ja minulla on ollut myös oma hevosmummeli, Sutka. Tuon elämäni rakkauden kirmattua vihreämmille laitumille, on hevostelussani ollut yli viiden vuoden tauko. Hevosten lisäksi minulle erityisen rakkaita ovat koirat. Tällä hetkellä elämästäni tekevätkin yhtä ilonpitoa papillonystäväni Juhla ja Kesti.

Koulutukseltani olen eläintenhoitaja ja filosofian maisteri. Ponipihalla tehtävänäni on tutustua väkeen ja paikkoihin ja pitää tätä blogia. Toivoisin, että talli voisi olla paikka, johon jokainen voisi tulla juuri sellaisena kuin on.

Hetki tallissa

Lisätty 07.06.2021

Kolmas ratsastustuntini on juuri loppunut. Olen onnellinen, väsynyt ja hikinen, mutta Manta vieressäni näyttää yhtä pirteältä kuin aloittaessammekin. Se ei ole jatkamassa seuraavalle tunnille, eli saan viedä sen talliin. Jalustimissa on kierteet, joten nostan ne ristiin Mantan selän ylitse aikomuksenani purkaa kierteet vasta tallissa. Löysään satulavyötä ja rapsutan Mantan harjamartoa. Se laskee päänsä lähemmäs ja hieroo nenäpiitään kylkeäni vasten. Ihana hevonen.

Lue kokonaan »

Vauhdikkaat askeleet, valkoinen tähti ja pörröinen harja

Lisätty 02.06.2021

Edellisestä ratsastustunnistani on aikaa melkein kuukauden verran, kun pyöräilen tallin pihaan. Minua jännittää taas. Mahanpohjaa pistelee ja koko päivän on ollut hassu, levoton olo. Ainakin sää on taas puolellani – aurinko on lämmin ja ilta kaunis. Tällä kertaa ponikoululaiset ovat vasta lähdössä pihasta, kun tulen kentän laidalle. Linnut laulavat ja ilma on aivan täydellinen ulkona ratsastamiselle.

Lue kokonaan »

Suuren urheilujuhlan tuntua

Lisätty 25.05.2021

Ponit ravaavat verryttelyssä jouhet hulmuten ja kaviot kentän pintaa takoen. Niiden jäljessä nousee hienonhienoa pölyä, kuin utua. Ne kulkevat vielä uralla, mutta kohta niitä odottaa matalista ristikoista muodostuva esterata. Ratsastajien ilmeet ovat päättäväisiä, jännittyneitä ja innokkaita. Pysähdyn aidanviereen ja kaivan kameran esiin. Ilmassa leijuva odotus tarttuu minuunkin.

Lue kokonaan »

Huputiti hummani hei

Lisätty 17.05.2021

On helatorstai, kavioliittopäivä ja Ponikoulun kevättalkoopäivä. On myös täydellinen ilma. Aurinkoinen ja lämmin, tai paremminkin kuuma. On vaikea uskoa, että on vasta toukokuu, kun lämpötila kipuaa yli hellerajan. Vielä muutama päivä sitten pidin pitkiä kalsareita ja pitkähihaista puseroa takin alla. Nyt mitkä tahansa vaatteet tuntuvat olevan liikaa. Miten mahtava päivä olla ulkona.

Lue kokonaan »

Kun viserrys täyttää ilman

Lisätty 03.05.2021

On kirkas kevätpäivä. Linnut sirkuttavat, aurinko lämmittää kasvojani ja maa maiskahtelee askeleideni alla. Sulamisvesi juoksee puroina kerääntyen lätäköiksi tarhojen väliin. Etsin pyörälleni paikan, jossa se ei ole kenenkään tiellä, ja kuljen katselemassa hevosia. Matkallani rantatietä myöten kuulin jo joutsenten ja lokkien huutelevan jäästä vapautuneessa meressä. Kohta kevät täyttää hevosten haaveet ja puskee esiin ensimmäiset vihreät korret.

Lue kokonaan »

Allu, sinä turvallinen hevonen

Lisätty 26.04.2021

Hämärä kietoutuu tallipihan ympärille. Seison pienen, lämpimänkeltaisen Aino-tallin ovella ja katselen juuri maastosta tulleita ponikoululaisia. Sisällä tallissa on tussitaulu, jolle on kirjoitettu kaikkien päivän tuntilaisten nimet. Sieltä nämäkin lapset ovat nähneet, minkä ponin kukakin heistä saa ratsukseen. Ja sieltä minäkin olen löytänyt oman nimeni – ja nimeni perästä toisen nimen, Allun.

Lue kokonaan »

Ponien poluilla

Lisätty 18.04.2021

On aurinkoinen, lämmin ilta ja ponikoululaisten maastoretki on juuri alkamassa. Kolme ratsua seisoo keltaisen tallirakennuksen pihalla. Yksi on pörröharjainen raudikko, toinen tumma shetlanninponi ja kolmas isompi, tummanruskea poni, jolla on kirjava häntä. Lasten puheista päätellen niiden nimet ovat Lilli, Teddy ja Zorro.

Lue kokonaan »

Ensivilkaisu

Lisätty 05.04.2021

On niin kylmä, että hevosten hengitys kohoaa paksuina pilvinä kohti maneesin kattoa. Kaviot kumahtelevat pehmeällä pohjalla kuin taustamusiikkina ratsastuksenopettajan äänelle ja lasten innokkaille hihkaisuille. Silloin tällöin joku hevosista pärskähtää. Ulkona aurinko osuu hankeen valkoisina ja kultaisina kipinöinä. Ilmassa on pakkasen ja hevosten tuoksua.

Tämä on ensivilkaisuni Hietasaaren Ponipihaan ja sen asukkaisiin – ja ensivilkaisulla Ponipihasta on vaikea olla pitämättä.

Lue kokonaan »