Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ponien poluilla

Lisätty 18.04.2021

On aurinkoinen, lämmin ilta ja ponikoululaisten maastoretki on juuri alkamassa. Kolme ratsua seisoo keltaisen tallirakennuksen pihalla. Yksi on pörröharjainen raudikko, toinen tumma shetlanninponi ja kolmas isompi, tummanruskea poni, jolla on kirjava häntä. Lasten puheista päätellen niiden nimet ovat Lilli, Teddy ja Zorro.

 

Hetken päästä poniletka kiemurtelee tallin pihasta tielle Teddyn, kaikkein pienimmän ponin, johdolla. Kullakin ratsulla on oma taluttaja, minkä lisäksi mukana on opettaja ja muutamia ylimääräisiä kävelijöitä, minä muiden muassa.

Tien ylityksessä joudutaan odottamaan hetki. Letkamme ei ylitä tietä kovin nopeasti, eikä ketään tietenkään voi jättää yksin tien väärälle puolelle. Siksi välin autojonossa on oltava kyllin pitkä. Kaikki ratsut seisovat kuitenkin rauhallisina paikoillaan, kunnes opettaja antaa luvan ja ratsastajat hoputtavat poninsa matkaan.

 

Kirjavahäntäinen ZorroKirjavahäntäinen Zorro

 

Päästyämme vilkkaamman tien ylitse Teddy, Lilli ja Zorro kulkevat siistinä jonona tien reunassa samalla, kun ratsastajat tekevät istunta- ja tasapainoharjoituksia. Ensin jokainen irrottaa vasemman kätensä ohjista ja pyörittää sitä laajassa kaaressa. Sitten tehdään sama oikealla kädellä.

Kun molemmat kädet pitävät taas ohjista, irrotetaan vasen jalka jalustimesta ja pyöritellään varpaita, ennen kuin tehdään sama oikealla jalalla. Taluttajat varmistavat, että kukin ratsastaja saa jalustimensa taas jalkaan, ennen kuin harjoitukset jatkuvat ja ratsastajat pääsevät kurottelemaan taivasta ojennetuilla sormillaan.

 

 

Istuntaharjoitusten jälkeen opettaja kysyy, haluaisivatko ratsastajat ravata. Innostus on välitön ja silminnähden yksimielinen. Hetken päästä hölkkäämme kaikki yhtenä ryhmänä, niin hevoset kuin kävelijätkin. Minä hönkäilen hengästyneenä kasvomaskiini ja yritän estää lasejani huurtumasta. Ponien hännät heiluvat askelten tahdissa.

Opettajan kysyessä ratsastajat yksimielisesti pitävät ravista käyntiä enemmän, joten poniletka ottaa vielä useita ravipätkiä kauniiden vanhojen huviloiden ja rauhallisen mäntymetsän siimeksessä. Kaikilla näyttää olevan hauskaa ja minäkin onnistun pysyttelemään muiden mukana.

 

 

Loppumatkasta kuljemme vielä metsäpolulla, jonka ympäriltä hanki on jo pehmennyt. Yksi poneista – Lilli – astuu polun ohitse ja sen yksi jalka uppoaa hetkeksi sohjoiseen lumeen. Lilli hypähtää kiireesti takaisin polulle ja jättää jälkeensä vain syvän kolon ja muutaman sotkuisen jäljen. Muuten maastossa käveleminen tuntuu innostavan poneja. Ne kulkevat reippaasti ja katselevat ympärilleen uteliain, hyväntuulisin ilmein.

Tallin pihalla kukin ratsastaja saa vielä tehdä maailmanympärimatkan, eli kääntyä istumaan ratsunsa selässä ensin sivuttain, sitten väärinpäin, uudestaan sivuttain ratsun toiselle kyljelle ja lopuksi takaisin oikeinpäin. Opettaja auttaa ja tukee nuoria ratsastajia, jottei kukaan luiskahda alas ennen aikojaan. Lopuksi kaikki kiittävät poneja ja liukuvat maahan.

 

 

Iloisesti juttelevat lapset jäävät hoitamaan niitä poneja, jotka eivät jatka seuraavalle tunnille. Vasta silloin havahdun huomaamaan, että oma ratsastustunti on alkamassa. Jännitys alkaa kipristellä vatsassani samalla kun katson, miten aurinko valaa sulaa kultaa mäntyjen ylimmille oksille.

 

P.S. Otin poniletkasta joitain kuvia, mutta minun pitää varmistaa kuvausluvat, ennen kuin julkaisen mitään niistä. Jos kuvissa olijoille kuitenkin sopii, saatan  julkaista jokusen kuvan myöhemmin : )