Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Suitsukkeentuoksua tallipihalla

Lisätty 24.06.2021

Ponipihalla tapahtuu jotakin erilaista. Ratsastuskenttää vastapäätä sijaitsevan tsasounan ovi on auki. Se on hyvin pieni hirsirakennus, jonka koristeleikkaukset ja kaiverrukset ovat kuin puista pitsiä. Sen ja Villa Vienan mökkien välillä kulkee väkeä värikkäissä, karjalaisissa kansallispuvuissa. Ilmassa helähtelee iloisia ääniä ja odotusta.

 

Maneesi ja kenttä tsasounan portailta katsottuna.Maneesi ja kenttä tsasounan portailta katsottuna.

 

Samalla kun väki kerääntyy tsasounan luokse, talutetaan kentälle ponijonoa. Ratsastustunti on alkamassa melkein samaan aikaan kuin tsasounalla vietettävä kiitosakatistos, pieni hartaushetki, jossa keskitytään kiitollisuuteen luonnosta ja ympäristöstä. Se on osa Villa Vienalla nyt 12.6. järjestettävää ”Kesä keikkuen tulou” -tapahtumaa, johon kuuluu myös musiikkia, kahvitarjoilua ja esitys laukkukauppiaan matkasta. Järjestäjinä tilaisuudella ovat Pohjois-Viena-seura, Oulun ortodoksinen seurakunta ja Hietasaaren kulttuuriyhdistys Huvila ry.

 

Kynttilät palavat tsasounan sisällä samalla kun ikkunan ulkopuolella ravaavat hevoset. Kynttilät palavat tsasounan sisällä samalla kun ikkunan ulkopuolella ravaavat hevoset.

 

Tunnelmassa on hauska yhdistelmä tallipihan arkisuutta ja hartaushetken ylevyyttä, kun pappi saapuu kauniine vihreine viittoineen ja tuoksuvine suitsukkeineen. Ratsastuksenopettajan ääni sekoittuu välillä papin puheeseen ja papin sanat varmasti samoin ratsastuksenopettajan ohjeisiin. Yhdessä kavioiden rytmikäs kumina, hevosten satunnaiset hirnahdukset, karjalaiset kansallispuvut sekä kaunis kesäpäivä muodostavat historian havinaa huokuvan tunnelman.

 

Oulun ortodoksisen seurakunnan pappi  Tuukka Rantanen ja kanttori Reijo Kinnunen tsasounan edustalla.Oulun ortodoksisen seurakunnan pappi Tuukka Rantanen ja kanttori Reijo Kinnunen tsasounan edustalla.

 

Hartauden jälkeen ihmiset siirtyvät takaisin Villa Vienan pihapiiriin, joka koostuu pienistä, harmaista hirsimökeistä sinisine ikkunanpielineen. Siellä Ville Rohkimainen esittää kalevalaisia lauluja, joissa heijastuvat meitä ympäröivät valoisa kesä ja tallipihan rauhallinen tunnelma. Esityksen jälkeen tarjolla on kahvia sekä puolukka- ja omenapiirakkaa. Nopeasti ilma täyttyy iloisesta jutustelusta. Samalla linnut laulavat ja ratsastustunti jatkuu. On lämmintä, eikä sada, vaikka säätiedotus sellaista lupailikin.

 

Villa Vienan pihapiiriä.Villa Vienan pihapiiriä.

 

Ponipihan eläinasukkaista paikalle tulevat lampaat Pinja ja Piitu, jotka esittäytyvät ihmisille ja ottavat vastaan rapsutuksia. Rohkeasti ne kulkevat riimuissaan väkijoukon seassa, vaikka niiden ympärillä on kaikenlaista hyväntuulista hälinää. Ihmisten huomiota enemmän niitä kiinnostaa uusi, vihreä ruoho, jota ne mutustavat minkä ehtivät.

 

Harmaa Pinja ja valkoinen Piitu esittäytyvät.Harmaa Pinja ja valkoinen Piitu esittäytyvät.

 

Kahvittelun jälkeen on yhteislaulun aika. Kaikille läsnäolijoille jaetaan lauluvihot, joista löytyy sellaisia perinteisiä yhteislauluja kuin ”Uralin pihlaja”, ”Huputiti hummani hei” tai ”Kulkurin valssi”. Eikä aikaakaan, kun iloinen yhteislaulu jo pääsee vauhtiin Ari Vaalamon johdolla ja säestyksellä. Minua vähän huvittaa ”Matalan majan balladissa” mainittu hevonen, joka on ”musta kuin tiikerikissa” – sillä eivätkö tiikerit ole pikemminkin raidallisia?

 

Toinenkin kuva Villa Vienan pihapiiristä. Tässä vihreiden luukkujen takana odottaa kahvi- ja teetarjoilu.Toinenkin kuva Villa Vienan pihapiiristä. Tässä vihreiden luukkujen takana odottaa kahvi- ja teetarjoilu.

 

Viimeisenä ohjelmassa on Ville Rohkimaisen esitys laukkukauppiaan työstä ja elämästä. Aikanaan laukkukauppiaat vaelsivat kylistä toiseen myyden kaikenlaisia tavaroita, esimerkiksi kankaita ja ompeluvälineitä. Tällaisen kauppiaan reppu saattoi olla hyvinkin painava, kangaspakkoineen jopa huimat 80 kiloa. Tällä kertaa minäkin pääsen mukaan esitykseen, kun laukkukauppias tahtoo sovittaa minulle loistavanväristä, kukikasta huivia.

 

Tässä avautuu osa laukkukauppiaan kantamusten sisällöstä.Tässä avautuu osa laukkukauppiaan kantamusten sisällöstä.

 

Lopuksi esittäytyvät vielä tapahtuman järjestäjät, sitten kesäpäivä täyttyy taas jutustelusta, linnunlaulusta ja ratsastuskentän äänistä. Istumapaikaltani näen, kuinka aidan takana vilahtelee hevosia ratsastajineen.

Pitkään poissa pysynyt sade alkaa vasta, kun minäkin olen jo kotona.

 

Sinisten ikkunanpuitteiden takana näkyy pieni, puinen veistos.Sinisten ikkunanpuitteiden takana näkyy pieni, puinen veistos.

 

”Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma

Ja kahden tässä hiljaa mennään

Humma on poijjalla ainoa aarre

Ja sellaista ei ole kellään

Hummani hei

Hummani hei

Huputiti-hummani hei”

 

Tarhoissa olevat hevosetkin seurasivat uteliaina pihalla tapahtuvia jännittävyyksiä. Tarhoissa olevat hevosetkin seurasivat uteliaina pihalla tapahtuvia jännittävyyksiä.

 

P.S. Rauhallista ja rentouttavaa juhannusta kaikille! Olin itse kesälomareissulla, joten tämän jutun julkaisemisessa meni pidempään kuin kuvittelin. Aioin sitä alunperin jo viime viikolle, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! : )